Myös ulkomaisissa käännöksissä sama on herättänyt taiteellisen kiinnostuksen. Jättihauki on hottis. Kuten:
http://herodotohistoriant.blogspot.fi/2013/03/kalevala-ecos-del-legendario-pasado.html
Mikäpä ei olisi Kalevalan tarinoissa suurta ja mittavaa... Väiski syntyy ihan mahdottoman pitkästä raskaudesta, ja synnyttyään on heti kolmikymppinen uroo. Hän on niin vanha, että muistaa maailman lähes alkujen alusta. Sen vuoksi on hän viisaskin. Vähänkö tuota tietoa karttuu, jos on aikaa opiskella tuollainen iäisyys!
Vain Väiskillä oli niin suuri auktoriteetti, että hänen mukaansa tuli kieltoja ja jopa tabuja nimetä. Väinämöisen kieltojen mukaan kasvatettiin lapset ja niitä noudattivat he myös aikuisina. Väinämöisen pelko oli viisauden alku.
Hänen taitonsa olivat ylivertaiset. Sen vuoksi ei nuorukaisella nimeltä Lemminkäinen voinut olla mitään mahdollisuutta kilpailla tiedoissa saati taidoissa. Kun Väiski soitti suurella luukanteleellaan, on soitto niin kaunista, että se tenhosi ja lumosi kaikki: ihmiset, eläimet, tuulet ja ilmat.
Helmikuun 28. päivä on Kalevalan päivä. Mutta Väiskiä sopii muistaa pitkin vuotta, sillä tänä vuonna vietetään Kalevalan 175-juhlavuotta. Aiemmin suurimuotoisin Kalevalan juhlintaan liittyvä tapahtuma oli vuonna 1935, jolloin vietettiin Vanhan Kalevalan satavuotisjuhlavuotta. Pääjuhla Helsingissä kesti neljä päivää ja siihen kuului mm. riemujuhla 28. helmikuuta Messuhallissa (nyk. Töölön Kisahalli). Pääjuhlan avasi tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud. Mitäpä me tänä vuonna keksimme kekkuloida?
Lopulta Väiski katosi, lähti ja poistui. Mutta kuoliko hän? Runojen mukaan ei, sillä Väiski voi vielä palata. Ken elää, hän sen näkee. Jos Väiski palaisi nyt, kaipa hän toivottaisi oikein, oikein eläväistä päivää Kalevalan kansalle! Tai vilkasta vuotta Kalevalan koko eläväiselle väelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti