KALEVALASSA KAIKKI ON SUURTA - LEUKALUUTKIN

Väiskin tuntevat kaikki, sillä Väinämöinen on aina esillä kanteleensa kanssa. Helsingin ylioppilastalon koristeena on Väiskin patsas. Siinä partasuu mies soittaa ihmiskunnan ensimmäistä kannelta. Kantele on melkoinen kooltaan, tuo ensimmäinen hauen leukaluusta tehty kantele. Vaikuttavinta siinä ovat jättihauen hampaat.

Myös ulkomaisissa käännöksissä sama on herättänyt taiteellisen kiinnostuksen. Jättihauki on hottis. Kuten:
http://herodotohistoriant.blogspot.fi/2013/03/kalevala-ecos-del-legendario-pasado.html

Mikäpä ei olisi Kalevalan tarinoissa suurta ja mittavaa... Väiski syntyy ihan mahdottoman pitkästä raskaudesta, ja synnyttyään on heti kolmikymppinen uroo. Hän on niin vanha, että muistaa maailman lähes alkujen alusta. Sen vuoksi on hän viisaskin. Vähänkö tuota tietoa karttuu, jos on aikaa opiskella tuollainen iäisyys!
Vain Väiskillä oli niin suuri auktoriteetti, että hänen mukaansa tuli kieltoja ja jopa tabuja nimetä. Väinämöisen kieltojen mukaan kasvatettiin lapset ja niitä noudattivat he myös aikuisina. Väinämöisen pelko oli viisauden alku.

Hänen taitonsa olivat ylivertaiset. Sen vuoksi ei nuorukaisella nimeltä Lemminkäinen voinut olla mitään mahdollisuutta kilpailla tiedoissa saati taidoissa. Kun Väiski soitti suurella luukanteleellaan, on soitto niin kaunista, että se tenhosi ja lumosi kaikki: ihmiset, eläimet, tuulet ja ilmat.

Helmikuun 28. päivä on Kalevalan päivä. Mutta Väiskiä sopii muistaa pitkin vuotta, sillä tänä vuonna vietetään Kalevalan 175-juhlavuotta. Aiemmin suurimuotoisin Kalevalan juhlintaan liittyvä tapahtuma oli vuonna 1935, jolloin vietettiin Vanhan Kalevalan satavuotisjuhlavuotta. Pääjuhla Helsingissä kesti neljä päivää ja siihen kuului mm. riemujuhla 28. helmikuuta Messuhallissa (nyk. Töölön Kisahalli). Pääjuhlan avasi tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud. Mitäpä me tänä vuonna keksimme kekkuloida?

Lopulta Väiski katosi, lähti ja poistui. Mutta kuoliko hän? Runojen mukaan ei, sillä Väiski voi vielä palata. Ken elää, hän sen näkee. Jos Väiski palaisi nyt, kaipa hän toivottaisi oikein, oikein eläväistä päivää Kalevalan kansalle! Tai vilkasta vuotta Kalevalan koko eläväiselle väelle!

ONNIMANNI-PALKINTO KIRJASTOAUTOILLE

Suomen ikioma Lastenkirjainstituutti julkisti 14.11.2014 Onnimanni-palkinnon saajaksi suomalaisen kirjastoautotoiminnan. Perusteena olilastenkirjallisuutta ja lasten lukemista edistävä työ.
Palkinnon vastaanottajana on Suomen Kirjastoseuran kirjastoautotyöryhmä. Sillä hetkellä, kun heidän edustajansa otti vastaan palkinnon, oli aika iloista meininkiä ja mieltä joka kirjastoautossa. Se tarkoittaa, että vuoden 2014 lopussa kaikissa käytössä olevassa 140 kirjastoautossa tiedettiin työn asiakasta lähelle tulevasta palvelusta arvostetuksi.

Suora lainaus palkinnonjulkistuksen ohessa olleesta tekstistä: "Yhä vähenevien lähikirjastojen aikana kirjastoautojen merkitys kulttuurin kulkuvälineinä korostuu entisestään. Palkintolautakunta toteaa perusteluissaan suomalainen kirjastoautotoiminnan pitävän huolen siitä, että lapset ja nuoret kaikkialla Suomessa pääsevät kohtaamaan kirjan ja lukemisen ilmaiseksi. Palkintolautakunta alleviivaa myös kirjastoautojen erityistä tärkeyttä maaseudun haja-asutusalueilla."

Porin osasto laittoi kunniakirjan näkyvimmälle paikalle osastolla. Tiätty.

KUN YSTÄVÄT KIRJOITTIVAT KORTTEIHIN NIMMAREITA

Porin kirjaston facebook-päivitys Ystävänpäivä kirjastoautossa

Tämä oli jo toinen vuosi perättäin, kun kirjastoauton porukka sai oikein korttipinoja eteensä - nimittäin koululaiset keräsivät sydänkortteihinsa ystävien nimiä.
<3

VAPAA ON VAIN UMPIHANKI

Ensin lunta ei tullut, vaikka sitä kuinka odotin. Sitten tulivat kaikki lumet kerralla. Nyt onkin joka pysäkillä ensimmäisiä hommia lapiointi.

 

 

 

Nyt on kulku vapaa ja asiakkaillakin hyvä kulkea.
Nopeimmat tulijat eivät ehdi oikein ehtisi odottaa: silloin on lapioidessa varottava erityisen paljon.

Mutta eihän talvi loputtomiin kestä, ja sen jälkeen lumityöt jäävät.

LUMIKENGÄT JA KIRJAKASSIT

Tämän talven lumet yrittivät sataa parissa päivässä - kaikki lumihiutaleet samaan aikaan. Niinpä kirjastoautoon tulevilla oli jokaisella lumiset kengät eli lumikengät.
Lumisista kengistä jää lunta, joka sitten sulaa auton lattialle. Tälle märälle pinnalle moni laskee kassinsa. Toivottavasti sinun kassisi pohja kestää kosteutta...