Moni ajattelee ostavansa
kirjan, kun hän sen lainaa. Ostaahan hän kaupan kassallakin!
Onneksi kirjaston väki on tottunut sujuvasti kuuntelemaan.
Hyvällä kirjastolaisella on oma sanastonsa, jonka avulla ymmärtää lainaajan aatoksia:
mä ostan tään = minä lainaan tämän
onko mulla pankkikortti = onkohan minulla kirjastokorttini mukana
voiks tään vaihtaa = voi tarkoittaa joko ”voisiko tämän uusia” tai ”saanko palauttaa tämän ja lainata jotain uutta”
onko mulla pankkikortti = onkohan minulla kirjastokorttini mukana
voiks tään vaihtaa = voi tarkoittaa joko ”voisiko tämän uusia” tai ”saanko palauttaa tämän ja lainata jotain uutta”
”Saanks mä lisäaikaa” ei siis tarkoita pysäkkiajan
lisäämistä, vaan sillä lainaaja yleensä pyytää kirjalleen lisää laina-aikaa.
Tosin pysäkkiajoistakin neuvotellaan, mutta vain kerran tai pari kertaa vuodessa. Silloin sama pyyntö lisäajasta tarkoittaa pysäkkiajan lisäämistä.
Tosin pysäkkiajoistakin neuvotellaan, mutta vain kerran tai pari kertaa vuodessa. Silloin sama pyyntö lisäajasta tarkoittaa pysäkkiajan lisäämistä.
Parasta on, että hyvä kirjastolainen hoksaa, mistä milloinkin
on kyseessä. Hyvä kirjastolainenhan arvaa monenmuotoisista kysymyksistä, mitä kirjaa metsästetään - tekijä voi olla unohtunut, kirjan nimi voi olla "jotakin sinnepäin" ja kansikuvasta muistetaan vaikkapa joku yksityiskohta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti